Keväällä 2020 etäopetukseen siirryttiin Suomessa ennätyksellisen nopealla aikataululla. Toteutuksissa oli vaihtelua mm. oppilaiden ikä- ja kehitystason, oppilaiden ja opettajien osaamisen sekä käytettävissä olevien laitteiden ja verkkojen johdosta. Kaiken kaikkiaan koululaitosta kiitettiin nopeasta vaihdosta etäopetukseen.
Nyt noin kaksi vuotta tämän Koronan aiheuttaman kansallisen etäopetuksen jälkeen voi otsikoista lukea paljon muutakin. Varsin monet koulumaailmaa jo ennen etäopetusta vaivanneet ongelmat yhdistetään nyt etäopetukseen. Asia ei ole niin mustavalkoinen.
Oppimisvaje, syrjäytyminen, mielenterveysongelmat, sosiaaliset haasteet eivät ole pelkästään kevään 2020 etäopetuksen muodostamia ongelmia. Ne ovat koko yhteiskunnan haasteita ja ne ovat olleet sitä jo ennen kevättä 2020. Kouluissa on paljon oppilaita, joille etäopetus tarjosi mahdollisuuden vihdoinkin keskittyä omaan oppimiseen ilman esim. luokan työrauhahäiriöitä ja mahdollista kiusaamista.
Tietotekniikan käyttö opetuksessa ei ole joko-tai -asia. Olisi todella arvokasta kerätä etäopetuksen onnistumisia ja hyviä käytänteitä niin, että ne saataisiin tukemaan ja monipuolistamaan myös lähiopetusta sekä mahdollista hybridiopetusta, joka sekään ei ole täysi mahdottomuus, jos sähköiset työvälineet ovat luonnollinen osa lähiopetusta.
Lue lisää:
Blogi: Oppilaitosten digiosaamisen kehittäminen vaatii päämäärätietoisuutta
Blogi: Miten etäkoulun oppeja voidaan hyödyntää pandemian jälkeen?
Heräsikö ajatus? Kirjoita kommentti!