Vuoden 2020 alusta lähtien covid-19-virus on sulkenut oppilaitoksia ja saattanut opettajia sekä oppilaita työskentelemään koteihinsa. Myös Suomessa etäopetettiin ja -opiskeltiin ensin vajaan kahden kuukauden verran koko maan laajuisesti ja sen jälkeen paikallisemmin virustilanteen kehittymisen mukaan. Toisella ja korkealla asteella etätyöskentely on ollut kuluneen vuoden aikana pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Etäkoulusta, erilaisista etäkäytänteistä ja sovellusteknisistä ratkaisuista on keskusteltu ja kirjoitettu paljon. Kirjoitusten sävy vaihtelee sen mukaan, onko kynää käyttänyt tutkija, alakoulun tutoropettaja, vahvasti tuetun oppilaan huoltaja tai kenties valmistumisvuotensa erityisjärjestelyin suorittanut toisen asteen opiskelija. Myös selvityksiä etäkoulun vaikutuksista haittoineen ja hyötyineen on jo tehty, mutta todelliset vaikutukset voidaan todeta vasta vuosien kuluessa korona-ajan oppilaiden ja opiskelijoiden siirtyessä työelämään ja perustaessa perheitään.
Pandemialle ei mitään voida, mutta kouluasteesta riippumatta voidaan kuitenkin vaikuttaa siihen, millaisin askelmerkein normaaliin - mitä se sitten ikinä tuleekaan olemaan - palataan. On luonnollista, että ystävien ja ylipäätään luokkatovereiden sekä kollegoiden näkeminen vie voiton etäoppitunnista, ja vaikka sähköiset oppimisalustat taipuvatkin moneksi opettajien luovassa ja rajoja rikkovassa käytössä, on tosiasia se, että esimerkiksi vierailu museoon, bändituokio tai futiksen pelaaminen ovat parhaimmillaan paikan päällä ystävien kanssa koettuna. Mutta voisiko pakotetun etäilyn tuloksena syntyä myös jotain aidosti säilyttämisen arvoista?
“Digitalisaatio monipuolistaa ja täydentää lähiopetusta, mutta ei tietenkään korvaa sitä. Digitaitoja tarvitaan myös pandemian jälkeen kouluissa, ja niitä tarvitsevat kaikki.” (Olli Luukkainen, OAJ:n puheenjohtaja, Virtuaali-ITK 12.4.2021)
Oppilaitosten etäjaksojen aikana on tullut esiin myös digitaalisten välineiden edut. Moni turha tuloste on jäänyt ottamatta, kun saman on voinut hoitaa Driven tai Classroomin kautta jakamalla. Yhä useampi oppilas ja opiskelija on saanut oppimisprosessiinsa ohjausta Classroomin kautta tai yhteistuottanut esitelmän Slidesilla tai Sitesillä. Opettajien kokoukset ovat hoituneet yllättävän tehokkaasti Meetin avulla - ehkä kokouksiin voisi jatkossa osallistua sekä opettajainhuoneessa että etänä.
Uutta lukuvuotta ja toivottavasti myös pikkuhiljaa avautuvaa yhteiskuntaa kohti suunnatessa on yhteisistä kokemuksista syytä keskustella ja ottaa opiksi. Mitkä digitaaliset ratkaisut sujuvoittivat ja helpottivat arkea niin paljon, että niiden käyttöön siirrytään myös etätyöskentelyn jälkeen? Mitä sovelluksia voisi toisinaan käyttää tai tarjota vaihtoehdoksi perinteisille työtavoille? Entä mitkä käytänteet ovat ehdottomasti parempi hoitaa kasvokkain?
Tässä keskustelussa myös Cloudpoint voi olla pedagogisena keskustelukumppanina yli kymmenen vuoden kokemuksellaan oppilaitosten digitalisaatiosta. Oppilaitoksen sekä opettaja-, aine- tai opiskelijaryhmän tarpeisiin räätälöity koulutus tai työpaja varmistaa osaamisen ja mahdollistaa uuden lukuvuoden aloittamisen puhtaalta pöydältä.
Olipa keskustelun foorumi ja osallistujat mitkä tahansa, on toivottavaa, että keskustelua käydään, kun siihen aikaa ja voimavaroja on. Sitä ennen on kuitenkin loppusuoran aika, ja toivotankin erinomaista kevättä kaikille opettajille, oppilaille ja opiskelijoille sekä oppilaitosten muulle henkilökunnalle!
- Sami Marttinen, pedagoginen asiantuntija, Google Certified Trainer
Cloudpoint - onnistumisvarmuutta sinne missä sitä tarvitaan.
(Kuvat: Pixabay ja Unsplash)
-2.jpg){kind=link}