Eivät kuulu. Opetuksen järjestäjän tulee valita opetuskäyttöön sellaiset digitaaliset palvelut, joissa oppilaille ei kohdenneta mainontaa tai markkinointia. Vaikka mainonnan kriittinen tarkastelu on osa opetussuunnitelmaa, koulua tai opetuksen välineitä ei saa käyttää kaupallisen markkinoinnin alustana tai oppilaiden henkilötietojen hyödyntämiseen mainostarkoituksissa.
Lapsiin ja nuoriin kohdistuu tänä päivänä runsaasti erilaista mainontaa ja markkinointia, ja suuri osa tästä tapahtuu verkkosivustoilla ja digitaalisissa palveluissa. Moni palvelu voi vaikuttaa olevan nuorille suunnattu, mutta osa näistä palveluista saattaa sisältää esimerkiksi verkkomainontaa, jonka vaikutuksia nuoret eivät välttämättä ymmärrä.
Kaikkea mainontaa internetissä ei luonnollisesti pysty välttämään, mutta opetuksen järjestäjän tulee valita opetuskäytössä olevat palvelut siten, ettei niissä kohdenneta oppilaille mainontaa. Hyvä esimerkki siitä, miten kaikkea mainontaa ei pysty välttämään, on tilanne, jossa oppilaan täytyy hakea tietoja internetistä tehtävän suorittamiseen.
Monet palveluntarjoajat rahoittavat palvelunsa nimenomaan henkilötietojen käsittelyllä markkinointitarkoituksessa – eli käsittelevät käyttäjien henkilötietoja taloudellisiin tarkoituksiin. Tämänkaltaiset digitaaliset palvelut eivät ole sopivia opetuskäyttöön.
Monet palveluntarjoajat tarjoavat kuitenkin opetuskäyttöön tarkoitetun version palveluistaan. Tällainen versio on usein kuitenkin maksullinen, koska tietoja ei tällöin voi käyttää markkinointiin. Näissä tilanteissa palveluntarjoaja solmii henkilötietojen käsittelysopimuksen eli DPA:n opetuksen järjestäjän kanssa, jossa on tarkoin määritelty käsittelyn tarkoitukset. Markkinointi ei kuulu näihin DPA:n alaisiin tarkoituksiin.
Opetuksen järjestäjän täytyy siis huomioida tietosuoja-asioiden lisäksi myös mainontaan ja markkinointiin liittyvät asiat, kun opetuksessa käytetään sivustoja, sovelluksia ja muita digitaalisia palveluja.