Lapsiin ja nuoriin kohdistuu tänä päivänä runsaasti erilaista mainontaa ja markkinointia ja suuri osa tästä tapahtuu verkkosivustoilla ja digitaalisissa palveluissa. Moni palvelu voi vaikuttaa olevan nuorille suunnattu, mutta osa näistä palveluista saattaa sisältää esimerkiksi verkkomainontaa, jonka vaikutuksia nuoret eivät välttämättä ymmärrä.
Kaikkea mainontaa internetissä ei luonnollisesti pysty välttämään, mutta opetuksen järjestäjän tulee valita opetuskäytössä olevat palvelut siten, ettei niissä kohdenneta oppilaille mainontaa. Hyvä esimerkki siitä, miten kaikkea mainontaa ei pysty välttämään on tilanne, jossa oppilaan täytyy hakea tietoja internetistä tehtävän suorittamiseen.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 4 § mukaan mainoksen tulee olla tunnistettavissa mainokseksi, eli siinä täytyy tulla ilmi mainoksen kaupallinen tarkoitus ja se, kenen lukuun markkinoidaan. Lasten ja nuorten kyky tunnistaa verkkomainonta tai markkinointi on kuitenkin usein aikuisia heikompi.
Opetussuunnitelman mukaisesti lapsille ja nuorille annetaan ohjausta kuluttajana toimimiseen. Tähän kuuluu myös mainonnan tunnistaminen, mainonnan kriittinen tarkastelu ja mainonnan vaikutusten ymmärtäminen. Mainonta on siis opetussuunnitelman mukainen opetuksen kohde, mutta lapsille ja nuorille ei tule kohdentaa mainontaa opetuksen välineissä kun mainonta ei ole opetuksen kohteena.
Alaikäisiin kohdistuvasta mainonnasta on säädetty Kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §, jonka mukaan alaikäisiin kohdistuva markkinointi on hyvän tavan vastaista, erityisesti jos siinä käytetään hyväksi alaikäisen kokemattomuutta tai herkkäuskoisuutta.
Opetuksen järjestäjän näkökulmasta tilanne voi näyttäytyä haasteellisena, koska Opetushallituksen ja Kilpailu ja kuluttajaviraston ohjeistuksen mukaan, opetusta tai koulua ei tule käyttää markkinoinnin tai mainonnan välineenä. Opetuksessa ei siis tule käyttää digitaalisia palveluja, joissa oppilaille kohdistetaan mainontaa tai markkinointia. Digitaalisissa palveluissa voi esiintyä monia, tyypiltään erilaisia mainonta- ja markkinointikeinoja. Sivustoilla tai sovelluksissa voi esiintyä mainosbannereita, pop-up mainoksia tai käyttäjiin voidaan kohdentaa markkinointia sähköpostitse.
Monet palveluntarjoajat rahoittavat palvelunsa nimenomaan henkilötietojen käsittelyllä markkinointitarkoituksessa – eli käsittelevät käyttäjien henkilötietoja taloudellisiin tarkoituksiin. Tämänkaltaiset digitaaliset palvelut eivät ole sopivia opetuskäyttöön.
Monet palveluntarjoajat tarjoavat kuitenkin opetuskäyttöön tarkoitetun version palveluistaan. Tällainen versio on usein kuitenkin maksullinen, koska tietoja ei tällöin voi käyttää markkinointiin. Näissä tilanteissa palveluntarjoaja solmii henkilötietojen käsittelysopimuksen eli DPA:n opetuksen järjestäjän kanssa, jossa on tarkoin määritelty käsittelyn tarkoitukset. Markkinointi ei kuulu näihin DPA:n alaisiin tarkoituksiin.
Opetuksen järjestäjän täytyy siis huomioida tietosuoja-asioiden lisäksi myös mainontaan ja markkinointiin liittyvät asiat, kun opetuksessa käytetään sivustoja, sovelluksia ja muita digitaalisia palveluja.